Kaksitvå

ONNEA

 GRATTIS

 HAPPY BIRTHDAY

Hän on kaksivuotias.

 Pictures (c) muumaablog

Haaveilu

Pienet haaveet on helppo jakaa. Ne, jotka sitten seuraavassa hetkessä on jo unohtanut. Ympäristön omaan pieneen mieleen istuttamat materialistiset haaveet. Joskus päässä on niitä niin monta, että ne merkittävät, oikeasti elämänlaatua parantavat tahtovat tukahtua muiden alle.

Vaan enpä raski luopua ihan niistä kaikista pienemmistä, yritän tässä nyt vain jotenkin antaa happea niille pitkään kyteneille. Ne ovat jotenkin pelottavan suuria, ettei niitä uskalla muka päästää ihan sellaisenaan seilailemaan julkisille vesille. Pitää ensin jäsennellä. Suunnitella. Unohtaa ne taas. Ja hyvän päivän sattuessa nostaa ne taas kielen päälle. Mutta ensiaskel on jo otettu, siitä pelkästään voi olla mielissään.

Eräs hyvä ystävä opetti joskus vuosikymmen sitten, että ruokailuvälinelaatikosta pitää löytyä haaveilu. Tämän hetken pikkuhaaveena on hankkia lisää Hackmanin Elegioita. Joskus muutaman "lainasin" omalta äidiltä ensimmäiseen omaan kotiin, ja niitä on matkan varrelle jäänyt yksi jos toinenkin.

Picture (c) Hackman - oma aselaatikko on sellainen sekametelisoppa, ettei siitä saanut minkäänmoista julkaisukelpoista otosta aikaiseksi.

Taas

Jep, taas museossa. Mutta kun sataa ja tylsyys iskee, niin mitä muutakaan sitä voi pienen lapsen kanssa...  Ei me nyt ihan jatkuvalla syötöllä taidenäyttelyissä juosta, vaikka mieli tekisikin. Museoista kun saa aina roimasti positiivista energiaa, oli näyttely hyvä tai ei. Tiedä sitten mistä lienee johtaa moinen, maalihöyryistä? 

Malmön kansallismuseossa on syyskuuhun saakka Mats Bäckerin Raw Power-valokuvanäyttely, jonka halusin ehdottomasti käydä vilkaisemassa. Montaa omaa suosikkia siellä komeili seinillä hienosti ikuistettuna. Tykkäsin.

Tuolla on muuten kiva käydä lapsen kanssa. Yhdellä lipulla pääsee moneen eri museoon, ja lapsille on pieni akvaario- ja matelija-osasto, jossa käytiin myös pyörähtämässä. Jos ei olisi ollut kastumisvaara, oltaisiin pistetty piknikiksi viereisessä puistossa. 

Tämä tässä alla on ystävälleni Piialle.

Pictures: (c) Mats Bäcker, muumaablog

Uudestisyntynyt

Meillä kärsitään kroonisesta lamppupulasta, en oikein osaa hahmotella mihin niitä pitäisi sijoitella.

Tänään tuli sähköpostiin viestiä, jotta nyt olisi saatavilla ruotsalaisen Triplex-lampun uustuotantoa (serie1). Alkuperäiset suunniteltiin 1919. Voi pojat. On ne hienoja.

xxx

The Swedish Triplex Lamps (serie 1) are now officially re-born - the original was designed almost 100 years ago. I do like.

Picture (c) Triplex

Kultturellit leikit

Meillä vietettiin viikonloppua ihan kahdestaan pojan kanssa. Pitkästä aikaa. Tuli järjetön ikävä äitiyslomaa. Niinpä tein kasan lettuja matkaevääksi ja suuntasin rattaat kohti Malmön taidemuseota ja ehdin kuin ehdinkin Tauba Auerbachin ja Alexander Gutken näyttelyyn, päivää ennen kuin se ehti jatkaa matkaansa toisaalle.

Miten meillä oli hauskaa! Ihan nyt ei ehtinyt pysähtyä ihailemaan, juoksenteleminen ja hyrränä pyöriminen ympäri museota oli tärkeämpää. Kuin myös ihmeellisten filminauhojen tutkaileminen ja sormenjälkitaiteen tekeminen vitriinilaseihin. Onneksi oli aurinkoinen päivä ja tupa suht tyhjä.

Muutaman kuvan ehdin siinä sivussa napsaista. Erittäin tämän kauden trendeihin sopivaa taidetta, sanoisin.

xxxx

Tauba Auerbach's art is so this season.

Vinksin vonksin

Täällä on viimeaikoina ollut melkoista hulinaa. Parhaan ystävän polttarit Maltalla, työmatka koto-Suomeen, ensimmäinen kahdenkeskeinen muutaman päivän lomamatka pojan syntymän jälkeen miehekkeen kanssa. Käytiin Budapestissä. Niistä myöhemmin lisää, tänään ajatukset liittyvät arkeen.

Meillä puhutaan kotona kolmea kieltä. Miehekkeen kanssa englantia, pojan kanssa suomea ja ruotsia. Nyt kun tuo termiitti on alkanut puhua ja ymmärtää, olen asettanut itselleni kielipaineita. Päätin raskaana ollessani puhuvani lapselle vain suomea, mutta nyt ote on alkanut lipsua ja huomaan kommunikoivani ruotsiksi - varsinkin jos ympärillä on muita. 

Ja eihän siinä olisi mitään ihmeellistä. Mutta kun se oma ruotsin kielen taito on vielä toistaiseksi ainakin jotain aivan kammottavaa kuunneltavaa (muun muassa tästä syystä puhumme pojan isin kanssa englantia). En vain saa tuota vaihdetta vaihdettua takaisin FI-asentoon, jumissa ollaan. Asiat jää selittämättä kun ei sanavarasto riitä, oma äidinkieli heikkenee heikkenemistään. Olen ajamassa itseäni johonkin mottiin tuon lapsen kasvattamisen kanssa, jos en kohta ota itseäni niskasta kiinni. 

Samankielisten ystävien löytyminen lähipiiristä helpottaisi kummasti, vaan hiljaista on tällä hetkellä sillä rintamalla. Siispä huomenna otan pojan kainaloon ja suuntaan matkani Suomi-seuran makkaranpaistopippaloihin ja äidinkielikylpyä hakemaan sekä itselleni, että pojalle. 

Sen jälkeen otan itseäni kiinni toisestakin niskasta ja jatkan kodin pinnallisuuksien kanssa - kaapissa on vino pino valokuvia odottamassa kotinäyttelyn avajaisia, keittiön keltainen seinä huutaa pintaansa valkoista maalia, parvekemansikat ja tv-taso hankkimatta ja muutenkin paikat heikun keikun. 

xxxx

I've hit some walls lately.

     

                  

Lupa sotkea

Annoin taas isin kauhuksi pojalle vapaat kädet pistää paikat sotkuun. Siivotaan kun jaksetaan!

xxxx

I let our kid often just go for it. I will probably regret this some day... right now I have a feeling that I need this.