Piilossa

20 kuukautta on nyt sama kukkuu-vitsi naurattanut. 

Muistan erittäin hyvin piilosleikit. Pistettä. Ja kymmenen tikkua laudalla. Ja vähän vielä isompana piilosta taskulamppujen kanssa pimeässä syksyllä. Joka kerta oli niin jännää, että hyvän piilon löytyessä iski AINA armoton vessahätä.

Jos jaksaisi itse ihan istua takapuolensa päälle ja miettiä miksi piilosleikit ovat niin huisin kiva asia varmaan aina tuonne 12 ikävuoteen asti, niin ei varmaan kauaa tarvitsisi aivojen raksuttaa. Nyt olin laiska ja googletin. (Ensi vuoden uuden vuoden lupaus? Googleta vähemmän, käytä maalaisjärkeä enemmän?)

xxxx

All kids love hide and seek. I was wondering the psychological reason behind it and as a lazy person I just googled it. 

(Mental note to myself: next years resolution: google less, think more.)

Picture: (c) muumaablog

Koti-ikävänamit

Saahan täältä kaikenlaista suomalaista herkkua kaupan karkkihyllyiltä, mutta näitä harvemmin. 

xxxx

Some Finnish sweets, or more like medicine against home sickness.

Tukkajuttuja

Jahas. Nyt mennään tuoteosastolle, mutta koska itse etsin aina ja ikuisesti hyviä tuottehia ongelmallisiin  asioihin, kuten nyt esimerkiksi kutisevaan ja herkkään stressipäänahkaan, niin mikäs siinä. Nämä ovat näitä arjen kurjuuden ihanuuksia. Ja löytyi kyllä hienon hienot putelit kylppäriin! 

Åhlensilta ostamani Sachajuanit ovat olleet testissä nyt reilun viikon, eikä enää kutise, ei hilseile. Tukkakin näyttää terveeltä ja on muutenkin kaikin puolin kiva. Tuon hoitoaineen tuoksu on tosin omaan nenään ehkä piirun verran turhan maskuliininen. Suosittelen ehdottomasti testaamaan, jos vähänkin taipumusta samaan vaivaan - tai löytyyhän sieltä ihan normaaleillekin ihmisille pesuaineita jos pullot miellyttävät silmää.

Jostain apteekin lehdestä muistan lukeneeni, että tuote on muuten täysin ruotsalainen, vaan pullot ovat italialaista designia.

xxxx

I found these pretty Sachajuan bottles few weeks back at Åhlens and thought to share because I'm always on a hunt of nice products that actually works for myself. I suffer from very sensitive dry scalp (mmm, what a nice little detail about me) and very much like the results after using the Scalp shampoo and Color save conditioner almost daily for over a week. No itchiness, color is still there, hair looks and feels healthy. Slightly bit too masculine scent on the conditioner, otherwise beats all redkensandwhatnots hands down and I paid 3rd of the price I usually pay for my shampoos. I love the Italian made bottles too and if you do too, they have products for more normal people - or people with normal hair as well. 

And there you have it.

Hämmentävä mainos

Will Ferrell on hauska mies. Ainakin telkkarissa, tykkään kovasti. Mutta tämä ruotsalaisissa sisustus-/lifestylelehtien sivuilla toistuvasti vastaan tuleva kuva osaa jotenkin hämmentää joka kerta. Miesparka näyttää ihan siltä, kun olisi polttanut takamuksensa kiukaaseen eikä oikein kykene istumaan. Joku tässä kuvassa ei nyt täsmää.

Kyseessä on siis Rumblerin Skift-tuolin mainos. Tuleekohan paketissa mukana nasta?

xxxx

Will Ferrell makes me laugh. Or his comedy persona does, haven't really met him personally (unfortunately). But there's something weird going on in this picture. I keep bumping into it on almost every design/lifestyle magazine in Sweden and every time I just keep staring at it. Poor man looks like sitting is rather painful than a pleasure. 

This ad is about Rumbler furniture and their Skift chair. Wonder if it comes with a pin? Would totally make sense.

More pictures and stuff can be found here, in Swedish.

Lukuloma

Pääsiäisen suunnitelmiin kuului lukea paljon, tai ainakin aiemmin mainitsemani Tarhapäivä-kirja. Sen sijaan luin tämän alelaarista löytämäni Det var det fräckaste! -kirjan pojalle viidesti päivässä. Isi luki tämän kirjan pojalle toiset viisi ja mummi kolmannet viisi sillä välin, kun ompelin anopille kieli poskessa viisi verhokappaa. Jaksoin jopa silittää jokaisen sauman ja käännöksen erikseen. Pojan housu- ja pipokankaisiin en edes koskenut.

Omaa kirjaani ei tullut päivisin sitten luettua, mutta sain sen kuitenkin ahmittua loppuun tänään kotimatkalla töistä. Sivulla 421 liikutuin niin, että jouduin salaa pyyhkäisemään kostunutta silmäkulmaa ruuhkajunassa. Muutama hetki myöhemmin, sivun 431 Vasut sai pyrskähtämään niin, että ainakin kolme kanssamatkustajaa toivoi hiljaa mielessään, ettei mulla ollut täällä vellovaa vatsatautia.

Verhot ompelin väärin. Kielimuuri. Poika alkaa pikkuhiljaa oppia, että kosto on suloinen. Ja kuinka tehdään pieruääniä.

xxxx

I had planned to read this book during Easter Holidays as I mentioned in my earlier post. I ended up reading this book by Wener Holzwarth / Wolf Erlbruch - which I just happened to find on sale in our local grocery store - to my son quite many times. So did his dad. And his grandma.

Also, I was supposed to sew pants and hats to my son. Instead I ended up sewing five piece of curtains to my mother-in-law. I put quite a lot of effort doing it, ironing every single hem and such. After I was done and proud, I learned I had sewn them wrong. I guess I have to practice my Swedish a bit more.

But our not-even-two-year-old son is soon learning the sweetness of revenge. And how to make fart sounds.

Tänään

Mies turkishatussa: Mikä päivä tänään on?

A: Tänään on keskiviikko.

Mies: Koko päivänkö?

xxx

Happened on my way to work this morning:

Man in a fur hat: What day is it today? 

A: It’s Wednesday.

Man: The whole day?

(Photos: (c) muumaablog)

Nuuhkijat

Olen aina ollut huono pitämään vihreitä asioita hengissä, kuten yllä olevasta kuvasta voi todeta. Yritystä on ollut kyllä aina - ihan niin pienestä kun vaan muistan olen yrittänyt istutella mitä erinäisempiä siemeniä mitä erinäisempiin paikkoihin. Kerran halusin oman hernekasvimaan, joten kävin äidin soppaherneistä pihistämässä muutaman ja kaivamassa ne takapihalle. Joka päivä kävin niitä pällistelemässä ja riemulla ei ollut rajoja kun sieltä ihan oikeasti ilmaantui pari hassua versoa. Jotka sitten kuivuivat pois melkoisen nopeasti, kun enhän tietenkään niitä muistanut kastella.

Tähän asuntoon muutettuamme hankin ensin peikonlehden, ja nyt kun se on puolisen vuotta kohta ollut hengissä uskaltauduin uudelleen kukkakauppaan. Käytiin koko perheen voimin Plantagenissa ensimmäistä kertaa ja voi herttiles millainen riemu siitä ratkesikaan! Kyllä se on tuon pikkutyypin onnelliseksi tekeminen helppoa. Siellä me juosta viipotettiin nenät pitkällä ja haisteltiin varmaan sata (ainakin!) yksilöä kuin herhiläiset ikään. Suosittelen esimerkiksi sadepäivän piristäjäksi, isossa kukkakaupassa käyntiä.

Nyt töröttää ikkunalaudoilla jos jonniimoista vihreää kaveria. Kunhan nyt vaan saisin pidettyä ne hengissä niin hommaan kesäksi parvekemansikoita. Ei ainakaan kukaan pääse sanomaan, etteikö olis yritystä!

xxxx

We went to a flower shop the other day and had tons of fun. It's a perfect place to take your toddler on a rainy day for example, lots of sniffing to do!

(Pictures (c) muumaablog)