Pääsiäisen suunnitelmiin kuului lukea paljon, tai ainakin aiemmin mainitsemani Tarhapäivä-kirja. Sen sijaan luin tämän alelaarista löytämäni Det var det fräckaste! -kirjan pojalle viidesti päivässä. Isi luki tämän kirjan pojalle toiset viisi ja mummi kolmannet viisi sillä välin, kun ompelin anopille kieli poskessa viisi verhokappaa. Jaksoin jopa silittää jokaisen sauman ja käännöksen erikseen. Pojan housu- ja pipokankaisiin en edes koskenut.
Omaa kirjaani ei tullut päivisin sitten luettua, mutta sain sen kuitenkin ahmittua loppuun tänään kotimatkalla töistä. Sivulla 421 liikutuin niin, että jouduin salaa pyyhkäisemään kostunutta silmäkulmaa ruuhkajunassa. Muutama hetki myöhemmin, sivun 431 Vasut sai pyrskähtämään niin, että ainakin kolme kanssamatkustajaa toivoi hiljaa mielessään, ettei mulla ollut täällä vellovaa vatsatautia.
Verhot ompelin väärin. Kielimuuri. Poika alkaa pikkuhiljaa oppia, että kosto on suloinen. Ja kuinka tehdään pieruääniä.
xxxx
I had planned to read this book during Easter Holidays as I mentioned in my earlier post. I ended up reading this book by Wener Holzwarth / Wolf Erlbruch - which I just happened to find on sale in our local grocery store - to my son quite many times. So did his dad. And his grandma.
Also, I was supposed to sew pants and hats to my son. Instead I ended up sewing five piece of curtains to my mother-in-law. I put quite a lot of effort doing it, ironing every single hem and such. After I was done and proud, I learned I had sewn them wrong. I guess I have to practice my Swedish a bit more.
But our not-even-two-year-old son is soon learning the sweetness of revenge. And how to make fart sounds.
No comments:
Post a Comment