Kaksitvå

ONNEA

 GRATTIS

 HAPPY BIRTHDAY

Hän on kaksivuotias.

 Pictures (c) muumaablog

Haaveilu

Pienet haaveet on helppo jakaa. Ne, jotka sitten seuraavassa hetkessä on jo unohtanut. Ympäristön omaan pieneen mieleen istuttamat materialistiset haaveet. Joskus päässä on niitä niin monta, että ne merkittävät, oikeasti elämänlaatua parantavat tahtovat tukahtua muiden alle.

Vaan enpä raski luopua ihan niistä kaikista pienemmistä, yritän tässä nyt vain jotenkin antaa happea niille pitkään kyteneille. Ne ovat jotenkin pelottavan suuria, ettei niitä uskalla muka päästää ihan sellaisenaan seilailemaan julkisille vesille. Pitää ensin jäsennellä. Suunnitella. Unohtaa ne taas. Ja hyvän päivän sattuessa nostaa ne taas kielen päälle. Mutta ensiaskel on jo otettu, siitä pelkästään voi olla mielissään.

Eräs hyvä ystävä opetti joskus vuosikymmen sitten, että ruokailuvälinelaatikosta pitää löytyä haaveilu. Tämän hetken pikkuhaaveena on hankkia lisää Hackmanin Elegioita. Joskus muutaman "lainasin" omalta äidiltä ensimmäiseen omaan kotiin, ja niitä on matkan varrelle jäänyt yksi jos toinenkin.

Picture (c) Hackman - oma aselaatikko on sellainen sekametelisoppa, ettei siitä saanut minkäänmoista julkaisukelpoista otosta aikaiseksi.

Taas

Jep, taas museossa. Mutta kun sataa ja tylsyys iskee, niin mitä muutakaan sitä voi pienen lapsen kanssa...  Ei me nyt ihan jatkuvalla syötöllä taidenäyttelyissä juosta, vaikka mieli tekisikin. Museoista kun saa aina roimasti positiivista energiaa, oli näyttely hyvä tai ei. Tiedä sitten mistä lienee johtaa moinen, maalihöyryistä? 

Malmön kansallismuseossa on syyskuuhun saakka Mats Bäckerin Raw Power-valokuvanäyttely, jonka halusin ehdottomasti käydä vilkaisemassa. Montaa omaa suosikkia siellä komeili seinillä hienosti ikuistettuna. Tykkäsin.

Tuolla on muuten kiva käydä lapsen kanssa. Yhdellä lipulla pääsee moneen eri museoon, ja lapsille on pieni akvaario- ja matelija-osasto, jossa käytiin myös pyörähtämässä. Jos ei olisi ollut kastumisvaara, oltaisiin pistetty piknikiksi viereisessä puistossa. 

Tämä tässä alla on ystävälleni Piialle.

Pictures: (c) Mats Bäcker, muumaablog

Uudestisyntynyt

Meillä kärsitään kroonisesta lamppupulasta, en oikein osaa hahmotella mihin niitä pitäisi sijoitella.

Tänään tuli sähköpostiin viestiä, jotta nyt olisi saatavilla ruotsalaisen Triplex-lampun uustuotantoa (serie1). Alkuperäiset suunniteltiin 1919. Voi pojat. On ne hienoja.

xxx

The Swedish Triplex Lamps (serie 1) are now officially re-born - the original was designed almost 100 years ago. I do like.

Picture (c) Triplex

Kultturellit leikit

Meillä vietettiin viikonloppua ihan kahdestaan pojan kanssa. Pitkästä aikaa. Tuli järjetön ikävä äitiyslomaa. Niinpä tein kasan lettuja matkaevääksi ja suuntasin rattaat kohti Malmön taidemuseota ja ehdin kuin ehdinkin Tauba Auerbachin ja Alexander Gutken näyttelyyn, päivää ennen kuin se ehti jatkaa matkaansa toisaalle.

Miten meillä oli hauskaa! Ihan nyt ei ehtinyt pysähtyä ihailemaan, juoksenteleminen ja hyrränä pyöriminen ympäri museota oli tärkeämpää. Kuin myös ihmeellisten filminauhojen tutkaileminen ja sormenjälkitaiteen tekeminen vitriinilaseihin. Onneksi oli aurinkoinen päivä ja tupa suht tyhjä.

Muutaman kuvan ehdin siinä sivussa napsaista. Erittäin tämän kauden trendeihin sopivaa taidetta, sanoisin.

xxxx

Tauba Auerbach's art is so this season.

Vinksin vonksin

Täällä on viimeaikoina ollut melkoista hulinaa. Parhaan ystävän polttarit Maltalla, työmatka koto-Suomeen, ensimmäinen kahdenkeskeinen muutaman päivän lomamatka pojan syntymän jälkeen miehekkeen kanssa. Käytiin Budapestissä. Niistä myöhemmin lisää, tänään ajatukset liittyvät arkeen.

Meillä puhutaan kotona kolmea kieltä. Miehekkeen kanssa englantia, pojan kanssa suomea ja ruotsia. Nyt kun tuo termiitti on alkanut puhua ja ymmärtää, olen asettanut itselleni kielipaineita. Päätin raskaana ollessani puhuvani lapselle vain suomea, mutta nyt ote on alkanut lipsua ja huomaan kommunikoivani ruotsiksi - varsinkin jos ympärillä on muita. 

Ja eihän siinä olisi mitään ihmeellistä. Mutta kun se oma ruotsin kielen taito on vielä toistaiseksi ainakin jotain aivan kammottavaa kuunneltavaa (muun muassa tästä syystä puhumme pojan isin kanssa englantia). En vain saa tuota vaihdetta vaihdettua takaisin FI-asentoon, jumissa ollaan. Asiat jää selittämättä kun ei sanavarasto riitä, oma äidinkieli heikkenee heikkenemistään. Olen ajamassa itseäni johonkin mottiin tuon lapsen kasvattamisen kanssa, jos en kohta ota itseäni niskasta kiinni. 

Samankielisten ystävien löytyminen lähipiiristä helpottaisi kummasti, vaan hiljaista on tällä hetkellä sillä rintamalla. Siispä huomenna otan pojan kainaloon ja suuntaan matkani Suomi-seuran makkaranpaistopippaloihin ja äidinkielikylpyä hakemaan sekä itselleni, että pojalle. 

Sen jälkeen otan itseäni kiinni toisestakin niskasta ja jatkan kodin pinnallisuuksien kanssa - kaapissa on vino pino valokuvia odottamassa kotinäyttelyn avajaisia, keittiön keltainen seinä huutaa pintaansa valkoista maalia, parvekemansikat ja tv-taso hankkimatta ja muutenkin paikat heikun keikun. 

xxxx

I've hit some walls lately.

     

                  

Lupa sotkea

Annoin taas isin kauhuksi pojalle vapaat kädet pistää paikat sotkuun. Siivotaan kun jaksetaan!

xxxx

I let our kid often just go for it. I will probably regret this some day... right now I have a feeling that I need this.

Piilossa

20 kuukautta on nyt sama kukkuu-vitsi naurattanut. 

Muistan erittäin hyvin piilosleikit. Pistettä. Ja kymmenen tikkua laudalla. Ja vähän vielä isompana piilosta taskulamppujen kanssa pimeässä syksyllä. Joka kerta oli niin jännää, että hyvän piilon löytyessä iski AINA armoton vessahätä.

Jos jaksaisi itse ihan istua takapuolensa päälle ja miettiä miksi piilosleikit ovat niin huisin kiva asia varmaan aina tuonne 12 ikävuoteen asti, niin ei varmaan kauaa tarvitsisi aivojen raksuttaa. Nyt olin laiska ja googletin. (Ensi vuoden uuden vuoden lupaus? Googleta vähemmän, käytä maalaisjärkeä enemmän?)

xxxx

All kids love hide and seek. I was wondering the psychological reason behind it and as a lazy person I just googled it. 

(Mental note to myself: next years resolution: google less, think more.)

Picture: (c) muumaablog

Koti-ikävänamit

Saahan täältä kaikenlaista suomalaista herkkua kaupan karkkihyllyiltä, mutta näitä harvemmin. 

xxxx

Some Finnish sweets, or more like medicine against home sickness.

Tukkajuttuja

Jahas. Nyt mennään tuoteosastolle, mutta koska itse etsin aina ja ikuisesti hyviä tuottehia ongelmallisiin  asioihin, kuten nyt esimerkiksi kutisevaan ja herkkään stressipäänahkaan, niin mikäs siinä. Nämä ovat näitä arjen kurjuuden ihanuuksia. Ja löytyi kyllä hienon hienot putelit kylppäriin! 

Åhlensilta ostamani Sachajuanit ovat olleet testissä nyt reilun viikon, eikä enää kutise, ei hilseile. Tukkakin näyttää terveeltä ja on muutenkin kaikin puolin kiva. Tuon hoitoaineen tuoksu on tosin omaan nenään ehkä piirun verran turhan maskuliininen. Suosittelen ehdottomasti testaamaan, jos vähänkin taipumusta samaan vaivaan - tai löytyyhän sieltä ihan normaaleillekin ihmisille pesuaineita jos pullot miellyttävät silmää.

Jostain apteekin lehdestä muistan lukeneeni, että tuote on muuten täysin ruotsalainen, vaan pullot ovat italialaista designia.

xxxx

I found these pretty Sachajuan bottles few weeks back at Åhlens and thought to share because I'm always on a hunt of nice products that actually works for myself. I suffer from very sensitive dry scalp (mmm, what a nice little detail about me) and very much like the results after using the Scalp shampoo and Color save conditioner almost daily for over a week. No itchiness, color is still there, hair looks and feels healthy. Slightly bit too masculine scent on the conditioner, otherwise beats all redkensandwhatnots hands down and I paid 3rd of the price I usually pay for my shampoos. I love the Italian made bottles too and if you do too, they have products for more normal people - or people with normal hair as well. 

And there you have it.

Hämmentävä mainos

Will Ferrell on hauska mies. Ainakin telkkarissa, tykkään kovasti. Mutta tämä ruotsalaisissa sisustus-/lifestylelehtien sivuilla toistuvasti vastaan tuleva kuva osaa jotenkin hämmentää joka kerta. Miesparka näyttää ihan siltä, kun olisi polttanut takamuksensa kiukaaseen eikä oikein kykene istumaan. Joku tässä kuvassa ei nyt täsmää.

Kyseessä on siis Rumblerin Skift-tuolin mainos. Tuleekohan paketissa mukana nasta?

xxxx

Will Ferrell makes me laugh. Or his comedy persona does, haven't really met him personally (unfortunately). But there's something weird going on in this picture. I keep bumping into it on almost every design/lifestyle magazine in Sweden and every time I just keep staring at it. Poor man looks like sitting is rather painful than a pleasure. 

This ad is about Rumbler furniture and their Skift chair. Wonder if it comes with a pin? Would totally make sense.

More pictures and stuff can be found here, in Swedish.

Lukuloma

Pääsiäisen suunnitelmiin kuului lukea paljon, tai ainakin aiemmin mainitsemani Tarhapäivä-kirja. Sen sijaan luin tämän alelaarista löytämäni Det var det fräckaste! -kirjan pojalle viidesti päivässä. Isi luki tämän kirjan pojalle toiset viisi ja mummi kolmannet viisi sillä välin, kun ompelin anopille kieli poskessa viisi verhokappaa. Jaksoin jopa silittää jokaisen sauman ja käännöksen erikseen. Pojan housu- ja pipokankaisiin en edes koskenut.

Omaa kirjaani ei tullut päivisin sitten luettua, mutta sain sen kuitenkin ahmittua loppuun tänään kotimatkalla töistä. Sivulla 421 liikutuin niin, että jouduin salaa pyyhkäisemään kostunutta silmäkulmaa ruuhkajunassa. Muutama hetki myöhemmin, sivun 431 Vasut sai pyrskähtämään niin, että ainakin kolme kanssamatkustajaa toivoi hiljaa mielessään, ettei mulla ollut täällä vellovaa vatsatautia.

Verhot ompelin väärin. Kielimuuri. Poika alkaa pikkuhiljaa oppia, että kosto on suloinen. Ja kuinka tehdään pieruääniä.

xxxx

I had planned to read this book during Easter Holidays as I mentioned in my earlier post. I ended up reading this book by Wener Holzwarth / Wolf Erlbruch - which I just happened to find on sale in our local grocery store - to my son quite many times. So did his dad. And his grandma.

Also, I was supposed to sew pants and hats to my son. Instead I ended up sewing five piece of curtains to my mother-in-law. I put quite a lot of effort doing it, ironing every single hem and such. After I was done and proud, I learned I had sewn them wrong. I guess I have to practice my Swedish a bit more.

But our not-even-two-year-old son is soon learning the sweetness of revenge. And how to make fart sounds.

Tänään

Mies turkishatussa: Mikä päivä tänään on?

A: Tänään on keskiviikko.

Mies: Koko päivänkö?

xxx

Happened on my way to work this morning:

Man in a fur hat: What day is it today? 

A: It’s Wednesday.

Man: The whole day?

(Photos: (c) muumaablog)

Nuuhkijat

Olen aina ollut huono pitämään vihreitä asioita hengissä, kuten yllä olevasta kuvasta voi todeta. Yritystä on ollut kyllä aina - ihan niin pienestä kun vaan muistan olen yrittänyt istutella mitä erinäisempiä siemeniä mitä erinäisempiin paikkoihin. Kerran halusin oman hernekasvimaan, joten kävin äidin soppaherneistä pihistämässä muutaman ja kaivamassa ne takapihalle. Joka päivä kävin niitä pällistelemässä ja riemulla ei ollut rajoja kun sieltä ihan oikeasti ilmaantui pari hassua versoa. Jotka sitten kuivuivat pois melkoisen nopeasti, kun enhän tietenkään niitä muistanut kastella.

Tähän asuntoon muutettuamme hankin ensin peikonlehden, ja nyt kun se on puolisen vuotta kohta ollut hengissä uskaltauduin uudelleen kukkakauppaan. Käytiin koko perheen voimin Plantagenissa ensimmäistä kertaa ja voi herttiles millainen riemu siitä ratkesikaan! Kyllä se on tuon pikkutyypin onnelliseksi tekeminen helppoa. Siellä me juosta viipotettiin nenät pitkällä ja haisteltiin varmaan sata (ainakin!) yksilöä kuin herhiläiset ikään. Suosittelen esimerkiksi sadepäivän piristäjäksi, isossa kukkakaupassa käyntiä.

Nyt töröttää ikkunalaudoilla jos jonniimoista vihreää kaveria. Kunhan nyt vaan saisin pidettyä ne hengissä niin hommaan kesäksi parvekemansikoita. Ei ainakaan kukaan pääse sanomaan, etteikö olis yritystä!

xxxx

We went to a flower shop the other day and had tons of fun. It's a perfect place to take your toddler on a rainy day for example, lots of sniffing to do!

(Pictures (c) muumaablog)

Haluaisin...

ÄÄÄÄ! Haluan tästä Helsinki-version seinälle heti.

xxxx

If they would have one of Helsinki, I'd click it home without hesitation. Altough maybe that would make me miss home even more?

(Picture: Localgraphics)

Kuckeliku! Klockan är 7!

Junamatka töihin kestää vartin. Junassa on huono kuuluvuus ja verkkoyhteys, joten puhelin saa kerrankin pysyä ihan omissa oloissaan kassin pohjalla. Noina hetkinä saa antaa ajatusten juosta (tai  olla juoksematta).

Pitäisiköhän hankkia työpaikka jostain vielä vähän kauempaa...

xxxx

It takes 15 minutes to travel from home to work by train. The network connection is poor so the phone stays untouched in the bottom of my bag.  Those moments allow me to disconnect from everything and let my thoughts wander freely.

Maybe I should look for a job from a yet further city?

(Photos (c) muumaablog) 

Hyvän mielen shoppailua

Vihdoin sain laitettua tilaukseen tämän Emma Löfströmin posterin, huh. Vähän aikaa tähän sai säästää, mutta meneepähän ainakin 995 kruunusta 850,- Rädda Barnen-yhdistykselle. Samalla lähti mukaan toinenkin juliste pojan seinälle.

Tänään yhdistyksen designshoppiin oli tullut uusia tuotteita mm. Hay:lta ja Designhouse Swedenilta. Miksei Suomen Pelastakaa Lapset ry ole lähtenyt tähän juttuun mukaan ollenkaan, vai olenko nyt taas missannut jotain?

xxxx

Finally I had a chance to order this poster by Emma Löfström. It wasn't the cheapest, but 850SEK out of 995SEK goes to Save the Children Sweden. They launched a bunch of "new" products today as well from Hay and Designhouse Stockholm among others.

(Picture: Emma Löfström via Rädda Barn)

Odotettu Tarhapäivä

Siinä se nyt on, paljon odotettu (ja blogattu) Tarhapäivä-kirja. Sain itse tiedon kirjan olemassaolosta Kahden suora -blogin kautta, kiitoksia vain sinne LauraQ:lle - oli hauska lukea myös kilpailun vastauksia! Pelkkä tieto Yösyötön jatko-osasta oli jo suuri voitto, vaikkei arpaonni suosinutkaan.

Rakas äidinkorvikkeeni postitti Eve Hietamiehen Yösyötön minulle raskaana ollessani ja lukukokemus oli siinä tilassa sellainen tunteiden vuoristorata, että heikompaa hirvittäis! Onneksi hormonihurjastelu on sittemmin ollut taantumaan päin... Pidin kirjasta ihan hirmuisen paljon. Anttiin oli entisenä toimittajana jotenkin helppo samaistua.

Lukeminen saa kuitenkin odottaa pääsiäiseen, vaikkei millään malttaisi. Silloin ollaan mummolassa ompelu-/lukulomalla.

xxxx

This post is about a Finnish book that have not yet been translated to English. But in case it will be some day, please keep author Eve Hietamies in mind. Especially if you are a parent or about to become one...

(Picture: (c) muumaablog)

Missä mun sakset?!

A Day at Work from emma löfström on Vimeo.

Tirkistelijä

Vaan en kai nyt sentään ihan tirkistelijä ole sen varsinaisessa merkityksessä, mutta kun tuossa meidän työpaikan alakerrassa sattuu sijaitsemaan Norrgavelin työpaja, niin pakkohan sitä on aina ohi kulkiessa edes vähän kurkkia sisään ikkunasta ja haikailla, että osaisinpa minäkii. Ja kukas sitä estää opettelemasta, jos vaan kehtais! Tasan ei käy laiskan lahjat.

xxxx

Norrgavel has their workshop in the same building I work. Every time I pass them I can't help myself and  take a peek through their window - and after every time I wish I could create something beautiful out of wood with my hands. 

(Pictures from www.norrgavel.se)

Fanipostia

Tässäpä tyyppi, jonka olisin halunnut tuntea. Tai edes hengailla sen kanssa päivän. En olisi koskaan uskonut, että joku graafikkotaiteilija voisi herättää samanlaisia fiiliksiä kuin esimerkiksi Jello Biafra tai Henry Rollins. Kapinalliset taiteilijanrentut ovat ilmeisesti heikkous. Mutta siis kannattaa tutustua Gernesiin tyyppinä, niissä määrin kun kuolleeseen kaveriin nyt tutustua voi.

Huomasin, että muutama Gernesin taulu olisi myynnissä Galleri Bo Bjerggaardissa artnet.comin kautta enkä tietenkään malttanut olla kysymättä, että mitäs maksaa. Ei taida olla 30 000 euroa ylimääräistä just nyt rahapussissa, joten jatkan tyytyväisenä joululahjaksi saamani kirjan selailua. 

xxxx

I really would've liked to know this guy - or at least hang out with him for a day. 

I just saw his art on sale at Galleri Bo Bjeggaard via artnet.com. If I only had an extra 30 000 euros laying around... The book I got for Christmas gift will do fine.

(Pictures from contemporaryartdaily.com, Finn Thybo Andersen and artnet)

"Ja hei meille saa aina tulla kylään!"

“…Saa nähdä, josko sitä ikinä pääsee sinne asti (ja Ruotsihan ajetaan läpi pysähtymättä ja foliopaperi päässä).”

Ylläolevan tekstiviestin sain taannoin tuttavaltani vastauksena kyläilykutsuun. Se sai tajuamaan, miten sitä on pikkuhiljaa alkanut selviytyä alun sopeutumisvaikeuksista ja sisäistää ruotsalaisen "lagom life" -elämänasenteen. Tajusin, etten ole yli vuoteen käynyt Oikotiellä salaa urkkimassa, josko Helsingistä löytyisi jokin kiva vuokra-asunto.

Ikävöin Suomeen jääneitä (ja sieltä minua ennen maailmalle lähteneitä) ystäviä lähes päivittäin. Nyt mennään kuitenkin päivä kerrallaan, nautitaan elämän kauniista asioista ja annetaan uusille hyville ideoille mahdollisuus. 

xxxx

Four years ago I moved to Southern Sweden from Finland. While I'm still missing my dear friends who I left behind I’ve finally given in to the Swedish “lagom life” attitude, stopped looking for apartments back in Helsinki and started to settle down and enjoying all the big and small beautiful things around me. 

(The picture was actually taken neither in Sweden or Finland. It can be found in one of my favorite cities, Copenhagen. (c) muumaablog)